sunnuntai 20. elokuuta 2017

Täytekakku valmispohjasta. Mä pystyin siihen!


Mulle leipominen on pitkään ollut mukava, herkullinen, rento harrastus, jolla voi ilahduttaa myös muita.
Ajan mittaan olen oppinut huomaamaan, että esim täytekakkujen leipominen ei enää tunnu mitenkään kauhean hauskalta. Lähinnä se on tylsää, ja koristeluvaiheessa palaa aina käpy.
Musta ei koskaan tuu mitään pikkutarkkojen koristeiden tekijää.
Siinä pitää olla vähän kärsivällisempi luonne...

Kuopuksen sukusynttäreiden alla oli jos jonkinlaista ohjelmaa.
Joten mä menin ja ostin kaupasta valmiit kakkupohjat.
Sanoin kyllä miehellekin, että kuinka alas mä oikein voinkaan vajota...
Eihän sen pohjan teossa edes mene kauaa...eikä se oo vaikeaa.
Mutta kun aika oli kortilla ja muutenkin väsytti, Citymarketin käytävältä se pohjapaketti tarttui mukaan, hintaakin vain 1,99euroa.
Samoin ostin lapsen toivoman Minions-kakkukuva.
Alun perin mä siis ajattelin tehä aiheesta muotokakun.
Tää on sitten kai vaihtoehto B?

Meillä tämä asia ei tuntunut olevan mitenkään merkityksellinen muille kuin mulle.
Itse asiassa, olin kovin onnellinen kun pystyin tähän, enkä väkertänyt sitä paakelsia yön pimeinä tunteina, väsyneenä ja kiukkuisena. Ehkä mä pikku hiljaa opin, ettei aina oo pakko, jos ei ehi, jaksa tai halua. Kaikkea ei tarvi jaksaa.
Myös mustikkamättääseen käytin kaupan valmista piirakkataikinapohjaa.
Hauskaahan tässä on se, että mustikkajuttu katosi nopsaa kyytiä lautaselta, ja täytekakku sai kovasti kehuja. Eikä se kyllä maistunut kaupalliselta. Riittävästi kostutusta ja hyvät täytteet. ;)






 Isovanhemmat ja kummit eivät päässeet paikalle silloin kuin muu suku, joten kahviteltiin sitten viikonloppuna mummolareissulla.
Aamu oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, joten päätettiin rehata pöytiä ja tuoleja takapihalle.
Tuntia ennen kuin väen piti tulla, alkoi lykätä pilviä auringon eteen.
Kahvit saatiin kuitenkin juotua pihalla, vesipiskoja alkoi tipahtelemaan vasta siinä vaiheessa kun oli evästetty.
Olipa mukava kerran kesässä kahvitella ulkona ilman paksua takkia!




Täälläkin pääsin helpolla.
Kiitos olkoon Erja-mummon ja kaupantätin. ;)

 
Kahvittelun jälkeen kiersin tuntikausia metässä ettimässä kanttarelleja ystäväni kanssa, ilman tulosta.
Hauskaa oli kuitenkin. Ehkäpä jo ensi vuonna löytyy saalista!
Tällä kertaa kuitenkin tiesimme minkä näköistä sientä etsittiin..edellisvuonna kun lähdettiin matkaan googlen kuvahaun kanssa. En voi suositella sitä kenellekään sienestystä opettelevalle. ;)
Illalla piti vielä pulahtaa (aivan liian kylmään) veteen, paistaa makkaraa ja katsoa Lontoosta miesten keihäsfinaali mun vanhempien ja Iidan kummien kanssa.
Joskus on niitä päiviä, joina ehtii paljon mukavaa. :)












perjantai 18. elokuuta 2017

Blondiet











 
Kuopuksen sukusynttäreille leivoin blondiesia, höystettynä vadelmalla.
Ohje on Arlan sivuilta, muokattu omien mieltymysten mukaiseksi.

 
200g voita
200g valkosuklaata
2dl sokeria
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
4 kananmunaa
ripaus suolaa
200g vadelmia

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sulata suklaa ja voi kattilassa. Sekoita seokset keskenään.
Lisää kananmunat ja vadelmat. (Jos käytät ulkomaalaisia vattuja, niitä pitää keittää 2 min ensin.)
Sekoita taikina tasaiseksi.
 Kaada leivinpaperilla vuorattuun n. 30x25 cm kokoiseen uunivuokaan.
Paista 175 asteessa 20min. Tuo paistoaika ei kyllä ainakaan mulla riittänyt. Paistoin 30-35min.

Koristele haluamallasi tavalla.

Osa koristeltiin näin, osa laitettiin pakastimeen odottamaan yllätysvieraita. :)

Tai, totta puhuakseni... mun siskon kanssa jo sulatetiin sieltä palat. ;)
Nautiskeltiin ne auringon paisteessa (ja kovassa tuulessa) takapihanterassilla. Juoden itsehauduteltua mustikan- yms lehtiteetä.













torstai 17. elokuuta 2017

Teetä luonnonantimista

 
Loman aikana kerkesin viimein käydä vierailulla isäni serkun luona.
Taitava nainen, hän on remontoinut vanhaan kouluun kuuluvan rakennuksen kodikseen.
Niin kaunis talo, taidolla ja rakkaudella rempattu.
Ja se puuhella....on kai jokin keski-ikäistymisen merkki sekin, että voi tuijotella puuhellaa nurkkauksineen aina vaan. Ja vaahdota siitä vielä miehellekin aivan into pinkeänä. ;)

No joo, eksyin aiheesta... Paula siis tarjosi hauduttamaansa teetä keräämistään ja kuivaamistaan lehdistä.
Mielestäni juoma oli hyvää, joten omatkin kokeilut on nyt sitten käynnistetty.
Olen hauduttanut juomaa omenan, mustaviinimarjan, mustikan ja vadelmanlehdistä.
Yhdistettynä eri tavoin..miten mieli tekee.
Mulle maistuu, mutta eihän tästä kaikki tykkää.
Tuoksuu ehkä vähän vedeltä jossa on liotettu saunavastaa. ;)


 
Samalla Jere teki omia kokeiluja ja tekaisi punaviinimarjoilla höystetyn jäähilejuoman.
Hyvää oli, ja tätä on tehty jo useampi satsi.
Itse asiassa pitäisi mennä ostamaan jääpalapusseja...







































tiistai 15. elokuuta 2017

Kilpisjärvi





Kesäloma, ja koko kesä, mennä vilahti ohi hetkessä.
Tuntuu siltä, että iän myötä vauhti vain kiihtyy, ja aika kirmaa kaameaa kiitoa eteenpäin.
Viime viikolta meiltä starttasi koululaisia 4. 7. ja 8. luokille, vaikka en voikaan käsittää, että he ovat jo niiiiin vanhoja. Hieman se vaatii äidiltäkin työstämistä.. ymmärtää, että ne pikkuiset kullanmurut ovat jo nuoria, varsinkin nuo kaksi vanhempaa.
Nyt totutellaan taas arkeen, uusiin aikatauluihin ja siihen, ettei se lämmin kesä tullut tänä vuonnakaan. Ja päällystetään uusia koulukirjoja. Mä sitten inhoan sitä hommaa!

Iltojen pimentyessä ajatukset kääntyy jo hiljalleen kohti jouluisempia juttuja, vaikka tämä viikko alkoikin auringon paisteessa.
Tarraan vielä kiinni lämpöön ja valoon, nautin siitä että vielä tarkenee lenkin jälkeen pulahtaa uimaan.
Yleensä kesän aikana kertyy sen verran kuumia päiviä, että viileät syyskelit ovat tervetulleita.
Tänä vuonna se syksy tuntuu jatkuneen koko kesän, mutta näillä mennään.
Onneksi kesään mahtuu kaikkea mukavaa tehtyä ja nähtyä, säästä huolimatta.


Kesäloman aikana pääsin miehen kanssa kahdestaan viikoksi Kilpisjärvelle.
Tätä reissua oli suunniteltu jo aikaisin talvella.
Ja odotin sitä kovasti.
Siitä, kun olemme viimeksi olleet noin pitkän aikaa kahdestaan, onkin jo yli 14v.
Joten mitään tuttua huttua tällainen ei meille ole. :)
Kesän aikana on mediassa taas ollut paljon esillä se kuinka lomien jälkeen erotilaston kasvavat. Huomataan että kaikki ärsyttää, riidat kärjistyvät, yms.
Helpottuneena voin todeta että meidän reissu meni oikein leppoisissa merkeissä. :)
Yhdessäoloa, retkeilyä, nähtävyyksiä, saunomista, lepoa, kalastusta (miehelle) ja lukemista kaikessa rauhassa (mulle).
Jännä huomata, että mulla meni pari päivää, ennen kuin sain kotiasiat pois mielestä.
Vaikka tenavat eivät todellakaan olleet yksin kotona, eikä siis olisi tarvinnut huolehtia mistään.
Monenlaisia nähtävyyksiä oli ajateltu käydä katsomassa, mutta ihan kaikkeen tuo viikko ei riittänyt.
Eniten odotetut jutut kuitenkin ehdittiin toteuttaa.
Lapin hellejakso kääntyi loppuun kun meidän lomamme siellä alkoi.
Lämpötila oli n. 15 asteen paikkeilla, ja joka päivä satoi.
Meillä oli kuitenkin onnea matkassa, kaatosateita ei osunut meidän retkien aikoihin.




Saana sunnuntana. Eipä sitä juuri pilvien ja sumun seasta erottanut.

 
Sunnuntaina kiivettiin Muotkatakasta Leutsuvaaralle.
Ensimmäinen kerta mun elämässäni, kun olen pilvien ympäröimä.
Näkymät, se mitä pilviltä näki, olivat todella kauniit.

 
Olimme myös suunnitelleet tutustumista Mallan luonnonpuistoon.
Nousimme Malla laivaan, jolla pääsi n. puolessa tunnissa Koltalahteen.
Tottakai piti ensin käydä katsomassa kolmen valtakunnan rajapyykkiä, sen jälkeen matka jatkui luonnonpuiston polkua pitkin kohti Kilpisjärven kylää.
Mallan luonnonpuisto on Suomen vanhin, vuodelta 1938.
Tosin se on rauhoitettu jo aiemmin, v. 1916.
Luonnonpuistossa liikkuminen on tarkasti säädeltyä. Siellä saa liikkua vain kävellen, tai talvella hiihtäen. Ja tietenkin noudatetaan roskattoman retkeilyn periaatteita.
Täältä voi lukea lisää ohjeita luonnonpuistossa liikkumiseen.


 
Maisemat olivat aivan mahtavat. Tämä rakkakivikko oli melko pelottavakin. Sieluni silmin näin itseni kompastumassa ja pyörimässä kivikkoa alamäkeen... Selvittiin kuitenkin. :)
Kerran kolautin polveni, kun kivi jolle astuin, heilui ja horjahdin.
 
Kitsiputoustakin piti ihastella hyvän aikaa.

 
Norjan puolellakin käytiin. Mies kalasti ja minä kävin pulahtamassa Jäämeressä.
Paluumatkalla pysähdyttiin ihailemaan Rovijoen vesiputousta. Aivan alas emme päässeet, polkua oli suljettu ja maa oli niin märkää ettei ollut turvallista edes yrittää. Sieltä putous olisi näkynyt vielä paremmin, mutta hienolta näytti näinkin.



 
Järämän linnoitusalue   ja näyttely Lapin sodasta herätti monenlaisia ajatuksia.
Kuinka nuoria olikaan suuri osa kuvissa olevista sotilaista, miten kaikki vaikuttikaan henkiin jääneiden elämään, tai heihin, jotka jäivät suremaan.
Miten kiitollisia saamme olla siitä että miehet tarttuivat aseisiin ja puolustivat kotimaata, naiset pitivät pyörät pyörimässä kotona.
Helppoa se aika ei ole päässyt olemaan, mitenkään päin.



Saana Tsahkaljärveltä päin.
 


Saanalle kiipeäminen oli aika hikinen urakka. Alkumatkasta oli kuuma auringon paistaessa, myöhemmin korkeammalla sai kiskoa lisää vaatetta päälle tuulen voimistuessa.
Mutta huipulle päästiin, kirjoittamaan nimet vihkoon, niin kuin kovin moni muukin. :)


Koskaan ennen en ole kaivannut järkkärikameraa, mutta tuolla sellaiselle olisi ollut käyttöä.
Puhelimella kuvattuna nuo maisemat eivät näytä alkuunkaan niin mahtavilta mitä ne ovat.
Vähän toisenlaista, kuin Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla.



Jäämeren ja Tsahkaljärven lisäksi pääsin pulahtamaan Kilpisjärveen. Oli melko viileä kokemus. ;)
Ihanan kirkkaita tuolla oli vedet kaikissa paikoissa.

Reissu oli ihana, mutta kotiin paluu oli myös sitä. Oli jo kova ikävä lapsia.
Ajattelisin, että silloin on lomailu mennyt nappiin, jos on viihdytty, mutta myös kotiinpaluu on ihanaa.

Kuinka teillä on vietetty kesää?


torstai 3. elokuuta 2017

Mustikkaropsu





Iltana eräänä oli ajatus tehdä ropsua.
 Maitoa ei sitten ollutkaan tarpeeksi, mutta jääkaapista löytyi mustikkakiisseliä.
 Jatkoin taikinaa sillä, ja herkkua tuli!
Päivitetty versio peruspannarista. :)

5dl maitoa
3dl mustikkakiisseliä
3 munaa
100g voita tai 1dl öljyä
4dl vehnäjauhoja
1,5dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
3tl vaniljasokeria
1tl suolaa


Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sekoita märät aineet keskenään.
Sekoita seokset keskenään.
Kaada uunipellille leivinpaperin päälle.
Paista uunin keskitasolla 200-225 asteessa n. 30 minuuttia.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Pihlajajuoma ja Pohjanmaan Koli


Vimeisin juomatestaus on pihlajanlehtijuoma.
Tämä oli aika tymäkkää ainetta, laimennettava kuten horsmamehukin.
Pihlajan lehtien keräämiseen tarvitsee taas maanomistajan luvan, eivät kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin.

Tässä suora lainaus hortoilu.fi sivustolta pihlajan historiasta. Ohje löytyy samalta sivulta. Itse muokkasin vähän pienemmän annoksen ja lisäsin pari kanelitankoa sekaan.

Meillä Suomessa pihapuut olivat entisaikaan harvinaisia, sillä maata tarvittiin viljelykseen. Pihapiiriin valittiin usein vain yksi tai kaksi puuta ja monilla se oli pihlaja.
Pihapuuta pidettiin kotiväkenä, jopa rakkaana ystävänä. Mitä vanhempi puu, sen rakkaammaksi se muuttui. Vuosikymmeniä pihapiiriä koristaneella pihlajalla uskottiin olevan sielu ja sen kaatamisesta tiedettiin seuranneen ikävyyksiä talonväelle. Jos taas talon isäntä tai emäntä sairastuivat, oli puukin kitunut tai kärsinyt.

1l pihlajan lehtiä
1 tl viinihappoa
1l kiehvan kuumaa vettä
½dl sokeria
2 kanelitankoa

Kaada kiehuvan kuuma vesi johon on lisätty viinihappo, lehtien ja kanelitankojen päälle.
Anna tekeytyä huoneenlämmössä yön yli.
Poista lehdet.
Liuota sokeri kupilliseen kiehuvan kuumaa vettä ja kaada sekaan.
Sekoita, siivilöi ja maistele.
Kaada tiivistettä lasiin, laimenna haluamallasi määrällä kylmää vettä.


Samalla mummolareissulla jolla tämänkin litkun tein, käytiin Alajärven Pyhävuorella, Pohjanmaan Kolilla, ja Kellaripurolla.
Maisemat on niin hienot!
Pyhävuoresta olen postannut ennenkin, täällä.


Kellaripuro on siitä uskomaton paikka, että 100 metriä tiestä voi olla niin syvä uoma, ja satumetsämaisemat! Kannattaa käydä tutustumassa jos on siellä päin liikenteessä!
Täältä  löytyy paljon mielenkiintoista tietoa ja kuvia alueesta, historiasta, kalliopiirroksista ja kaiverruksista.






Lakeaharjua ampumahiihtoradalla käytiin harjoittelemassa geokätköilyä, kiitos opastuksesta Annalle ja Juholle!
Melko mahtavaat maisemat tuoltakin, vaikka se ei kuvissa kunnolla näykkään.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Louhisaarenjuoma




Kesäloman alettua on ollut intoa ja ennen kaikkea aikaa testata uusia reseptejä.
Kokeiluun meni myös tämä marsalkka Mannerheimin lapsuudenkodissa kehitelty juoma.
Ohje löytyi Kaikki paketissa-blogista, kiitos sinne päin! :)

Juomaa on siis tehty Askaisissa, Louhisaaren kartanossa josta Mannerheim on kotoisin.
Netistä löytyi erilaisia variaatioita juomasta. Jonkun ohjeen mukaan juoma on valmista viikon kulutua, toisessa seuraavana päivänä.
Itse join jo seuraavana päivänä, maku oli mukavan simamainen, sitruuna maistui aika voimakkaasti.
Viikon kuluttua en enää halunnut tätä juoda, haisi melko käyneeltä...
Sokeria laitoin vähemmän kuin ohjeessa oli.
Mustaherukanlehtiä keräsin litran mittaan, painelin ne aika tiiviisti sinne ja mietin samalla, mikä on oikea tapa mitata lehtiä.. väljästi vai tiiviisti tampattuna?
No, joissakin ohjeissa lehtiä on laitettu jopa 5litraa, joten ei niitä ihan äkkiä liikaa tulee. 
Sitruunaa olisi voinut olla vähän vähemmänkin, laitoin 2.



1 litra mustaherukan lehtiä
1-2 sitruunaa
3-5l sokeria
5l vettä
herneen kokoinen pala hiivaa

Huuhtele lehdet. Kuori ja viipaloi sitruuna.
Laita mustaherukanlehdet, sokeri ja sitruunat isooa astiaan, esim kattilaan.
Kuumenna vesi ja kaada se päälle.
Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Ota lasiin juomaa, liota hiivanokare siihen ja kaada sekaan, sekoita vähän.
Anna käydä seuraavaan päivään.
Siivilöi ja pullota juoma.
Säilytä jääkaapissa.




Suklaapatukka, Louhisaaren juomaa ja hyvä kirja, rauhallinen hetki terassilla. 
Ihanaa kun on kesä!